Aika rientää.

Kello tikittää, aika on rahaa. Mutta miten kovaa se rientää ja kauanko on niin tehnyt?

Itsellä usein kävi aiemmin projekteja kasaillessa niin että huomasin istuneeni ehkä viisi, ehkä yhdeksän tuntia koneella sormenpäät nakuttelusta savuten, vailla tarkempaa käsitystä siitä mitä on tarkalleen tehnyt ja kuinka kauan. Valmista tulee, asiat etenee mutta miten noin ikäänkuin tarkemmin katsottuna?
Ihan vain rakentelun riemusta vei puuhailu mennessään, mikä on itsessään tietysti ihan vain hyvä ja kiva asia.

Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin ajatukseen siitä että ehkä työajanseuranta olisikin hyvä asia, vaikka sitä yrittäjänä mielellään kokee olevansa niin valtaisan vapaa taivaan lintu ettei tarvitse omia puuhia kirjata tai seurata.
Tärkeintähän on että projektit valmistuvat ja tekee sitä työtään.

Ehkä takaraivossa kummitellut jonkinasteinen trauma aiemman työelämän “kirjaa päivältä seitsemän ja puolen tunnin edestä töitä minuutilleen TAI MUUTEN”-kulttuuri aiheutti myös pientä inhoreaktiota oman ajankäytön tarkkailuun.

Oli syy mikä hyvänsä, päätin jonkin aikaa sitten ruveta kuitenkin pitämään kirjaa käyttämästäni ajasta. Ja ennenkaikkea siitä mihin sitä käytän. Sekä milloin.

Siispä toimeen

Valitsin Toggl-palvelun, lähinnä siksi että se oli tuttu aiemmasta työelämästä ja onhan se näppärästi saatavilla sekä webbiversiona että iOS ja MacOS -äppinä jolloin aika seuraantuu tein sitten töitä iPadillä, puhelimella tai läppärillä. Työpöydän ääressä, ulkona tai missä tahansa.

Alkuun ajan seuranta unohtui useammin kuin pitäisi mutta verrattain vikkelästi ehdollistui ajatukseen “laittaa kello käyntiin” kun huomasi rupeavansa jotain tekemään. Oli se sitten mainoskampanjan suunnittelua omassa päässä, koodin vääntämistä editoriin, videoiden editointia tai mitä tahansa. Kun oli kahvitauon paikka, projekti Alensio Sisäiset ja sieltä Tauko. Kun tehtävä vaihtui, vaihtui se myös Toggl:ssa. Kuten myös työn alla olevan asiakkuuden vaihtuessa.

Merkitsin yrityksen omat työt ei-laskutettaviksi ja muiden asiakkaiden töille asetin saman tuntihinnan kaikille. Näin näen näppärästi paljonko tämän ei-laskutettavan työn osuus kaikesta työstä on, mikä on tietysti vain hyvä asia selvittäessä omaa ajankäyttöä ja sen jakautumista.

Minähän olin oikeassa

Ajanseuranta on lähinnä vahvistanut omaa uskoa siitä että ei a) laskuta liikaa suhteessa tehtyyn työhön eikä b) tee liikaa töitä suhteessa saatuun korvaukseen, muuttaen uskon tiedoksi.
On myös valtaisan hienoa pystyä tarvittaessa erittelemään asiakkaalle mihin se aika on tarkalleen mennyt.

Olen myös huomannut että tuollainen seitsemän ja puolen tunnin päivittäinen täysillä putkeen paahtaminen on lähinnä utopiaa omalla alallani. En väitä etteikö se olisi ihan mahdollista vaikka jossain tuotantotehtävissä, joita olen myös työkseni tehnyt. Mutta luovalla alalla ja tällaisessa ongelmanratkaisukeskeisessä työssä se on lähinnä päiväuni.

Tietenkin on päiviä jolloin tykitetään flow-tilassa vaikka 16h aidosti asioita aikaan saaden, mutta poikkeuksethan lähinnä vahvistavat säännön.

Ei se aika vaan ne tulokset

Ehkä potkin itseäni nilkkaan myöntäessäni että ei, en tee joka päivä kahdeksaa tuntia täydellä teholla silkkaa tuottavaa työtä.
Sen sijaan teen erittäin tehokkaasti viisi-kuusi tuntia päivittäin. Ja kun sanon erittäin tehokkaasti, tarkoitan erittäin tehokkaasti.

Ongelmat ratkeavat kevyesti, eteen nousevat kivimuurit joutavat odottaa huomiseen jolloin nekin murtuvat kuin itsestään, ajatukset loikkivat laatikon ulkopuolella tuoden raikasta otetta, purkkafiksien ja ilmastointiteippikorjausten sijaan ratkaisut ovat tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia. Tekemisessä säilyy hyvä syke, hyvä mieli ja niiden seurauksena tekeminen pysyy mielekkäänä joka taas lisää tehokkuutta ja välittyy lopputuotteeseen/-tulokseen sekä yhteydenpitoon asiakkaaseen ja muihin sidosryhmiin väistämättä.

Suosittelen ajankäytön tarkkailua täysin varauksetta kaikille yrittäjille oman toiminnan – ja nimenomaan sen – osalta.
Erityisesti brutaalin rehellistä mallia.
Kun luet ampparit.com:in uutisia, merkitset. Kun painat laikka punaisena Final Cut Pro:ssa, kello on päällä. Kun syöt, merkitset itsesi tauolle jne.

Jatkat pari viikkoa ja kas, huomaat että maanantaisin prokrastinoit kaksi tuntia aamuisin, syöt, sometat tunnin  ja vasta sitten tykität kuusi tuntia ja muina päivinä olet tehokkain klo 22:00 -03:15.

Tai huomaat että kannattaa tehdä töitä joka arkipäivä 10-15, sillä silloin lähtee. Etenkin kun asettelet tehtävälistassa ne Vaikeimmat Asiat ensimmäisen kahvikupillisen kera murskattaviksi ja loppupäivän liidät suoraviivaisempaa paahtoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *